Pietarin kotona

Nonnin, taas yksi Suomen visiitti takana, viisumi taskussa ja flunssa tuliaisina. Saavuttiin maanantai-iltana takaisin ja olin ihan varma, etta mukavan Suomen reissun jalkeen arki taalla maistuu puulta, mutta yllatyin positiivisesti. Kaupunki oli hiljainen, ihmisia vahan liikenteessa ja kauniita jouluvaloja oli lisatty. Oli jotenkin kovin harmoninen olo kun kaveltiin Moikalle pain. Sitten tajusin, mika se outo levollisuuden tunne oli, -olin menossa kotiin.

En ikina olisi uskonut, etta alan pitamaan Pietaria kotinani, mutta niin paasi kaymaan. Ei harmittanut kylpyvesien lammittaminen, eika sekaan, etta juomavetta oli jaakaapissa jaljella vain loraus. Kaiken kaikkiaan oli oikein mukava tulla takaisin, kun oli nahnyt etta Suomessa kaikki oli ennallaan ja hyvin, koti oli siella pystyssa, kissat voivat pulskasti ja niin edelleen.

Aamulla lahdin kurkku kipeana toihin, mutta paivasta tuli oikein kiva kuitenkin. Nyt taytyy nauttia taysilla viimeisista viikoista taalla, kuukauden kuluttua ollaan jo takaisin kotisuomessa.

Myohastyin tanaan 5 minuuttia toista kun jain ihastelemaan uusia jouluvaloja. On ne taalla niin upeita! Suomalaiset jouluvalot jaa kauas taakse. Taytyy ottaa taas kuvia ja laittaa tanne naytille.

Pienen blogihiljaiseloni jalkeen huomaan, etta lukijamaara on vahentynyt mutta haluaisin kysya teilta, jotka viela lukevat blogia:

Onko teilla jotain kysyttavaa? Mita haluaisitte tietaa Pietarista?

Vastaisin mielellani kysymyksiin taalla tai sitten sahkopostilla e0600759@puv.fi

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!