Hyvää? yötä...

Täällä näkee kaikenmoista... Kuljen joka aamu pitkin Nevski Prospektia ja samassa kohtaa katua istuu jalaton mies rullalautansa päällä kerjäämässä. Hetken matkan päässä istuu armeijapukuinen mies, joka niin ikään menettänyt jalkansa ja ainakin toisen kätensä, ja siis myös kerjäämässä. Ennen tänne tuloa minua varoiteltiin näistä kerjäläisistä, mutta tuntuu, että suurin osa on tyytynyt kohtaloonsa (tällä jalattomalla kaksikolla ei kyllä edes mahdollisuutta agressiivisesti kerjätä... ) Mummot kököttävät kadun kulmassa purkkiensa kanssa ja tekevät ristinmerkkejä, jos joku hennoo heittää pari kopeekkaa. Jotkut vain hymyilevät, joillakin on lemmikkejä vetonaulana. Eilen näin koiran, joka oli opetettu roikuttamaan suussaan muovista sankoa rahoja varten. Tiedän kyllä, että nämä ihmiset ovat aivan normaali näky muuallakin maailmaa, mutta täällä Pietarissa köyhyyden ja rikkauden kontrasti on niin suuri ja näkyvä.

Sitten vielä eläimet... Laihoja kissoja kaduilla, onnekkaimmat yksilöt istuvat kaupassa hyllyillä tai eteisessä lämmittelemässä, koiria juoksee paljon vapaana. Puluja ja muita lintuja on niin paljon, että ihmiset potkii niitä tieltään. Tänään näin uoren tytön, joka urhoollisesti lopetti yhden pulun elämän katukivetykseen, kun koira oli puraissut sitä. Palatsiaukiolla oli vetonaulana kotkia ja apinoita. Niillä sitten houkuteltiin turisteja paikalle.

Niinkun sanoin, tämä tietysti on ihan normaalia suurkaupungin elämää, mutta itse kun on elänyt sellaisessa lintukodossa koko ikänsä, ottaa nämä edellä mainitut jutut aika pahasti silmään.

Tämä on kuitenkin vain yksi puoli Pietarista, johon täytyy tottua.